Kassun viimeinen näyttely tästä turkista oli Joensuussa eli kotitantereella . Pojat olivat viikon mökkeilemässä  ja turkki olikin aika räjähtäneen oloinen.

Perjantaina pojille tuli koirakavereita kera Arjan kylään. Tarkoituksena mennä isommalla porukalla raviradalle kehää kiertämään. Aina ei kaikki mene kuitenkaan niinkuin suunnitellaan, tällä kertaa pääosan otti vatsatauti, mikä alkoi perjantai-iltana valkoisella tyttösellä tosi rajuna. Yön pimeinä tunteina ajelimme eläinlääkärin luo nesteyttämään tyttöä ja tuolloin teimme päätöksen, että näyttelyt meidän osalta on näytelty ainakin lauantain osalta.

Aamulla soitto Sarille ja pyyntö, että  voisiko hän esittää Kassun pojan, Empun, hänen ensinäyttelyssään. Ja hyvin esittikin, saihan poika erin. Siitä se lähtee .  Arjan kanssa keräilimme viinimarjoja aamupäivällä, mutta ennen puoltapäivää tuli uusi lähtö lääkäriin, tyttö oli menossa shokkiin. Onneksi nyt lääkäri oli tulossa Joensuuhun, joten matka ei ollut pitkä ja samalla voimme seurata kehiä eläinklinikan ikkunasta kun pikkukoiraa taas nesteytettiin ja lääkittiin. Tämän reissun jälkeen elämä alkoi selvästi voittaa ja jaksoi koiruli jo vähän ulkoillakin muiden kanssa pihalla ja pojille piti kovaa jöötä. Illan tunteina tehtiin vielä parvotesti ja kun se oli negatiivinen,alettiin suunnitella sunnuntain näyttelyyn menoa.

Kassun tulos oli pu2. Tyytyväisiä täytyy olla, koska turkki alkaa olla aika finaalissa. Kiitos Arja kun laitoit pojan. Kassun kanssa on nykyään kiva olla näyttelyissä, poika tietää kuinka siellä ollaan ja käyttäydytään, ainahan se ei ole ollut niin. Nyt sitten kasvatellaan taas kerran turkkia.

 

Tuomari oli pusutteleva ja Kassuhan taas ei ole, siitä tämä ilme

Pakollinen posetuskuva.

Kuvat: Sari Vatanen