Tuomarina oli norjalainen Mette Tufte ja saatiin eri ja sa ja sitten paras uros kehässä pidimme perää, mutta sijoitus kuitenkin. Arvostelu oli seuraavanlainen: Champion of excellent type. Masculinen nice head of good lenght. Strong topline. Enough forechest. Powerful body. Would like more reach in movement, and should be more parallel coming and going. Excellent coat and colour. Nice temperament.

Nyt kasvatellaan karvaa ja katsotaan sitten vieläkö kehään lähdettäisiin, vai joko jätetään kehien kiertäminen muiden hommaksi.

Tässä pari kuvaa eiliseltä. Päivä ei vaan valjennut, eli onko tämä se kuuluisa sininen hetki vai kaamos??

Kassu vauhdissa.

Perjantai-iltana ajettiin Sarin, Bonuksen ja Kassun kanssa Vaajakoskelle yöpaikkkaan, siitä oli sitten lyhyt matka itse näyttelypaikalle seuraavana aamuna.

Lauantai ei meille Kassun kanssa ollut mitenkään aurinkoinen, okei ulkonakin satoi vettä . Italialainen Francesco Cochetti ei Kassusta tykännyt yhtään ja kehästä poistuttiin keltaisen nauhan kanssa. Tässäpä arvostelu: Correct bite, good head & expression, correct ears. Out of elbows, long body &loin, Good neck, topline and tailset, enough angulations in behind, coat could be better, too short movement. Mutta tästä jäi sitten parannettavaa sunnuntaille.

Sunnuntaina tuomarina oli irlantilainen Paul Lawless ja aurinko paistoi jo risukasaankin, Kassu oli PU4, eli parannusta lauantaille ihan roppakaupalla. Arvostelu: 4 years old. Correct bite. Lovely dark eye. Good head plains, broadens a little on skull. Ears well placed a little large. Nice reach of neck, well defined withers. Topline is a little soft. Tail placement is excellent. Angulations are good front and rear. He stands a little crooked in front. Moves freely outs at the elbows.

Kiitos Sarille matkaseurasta. Niin ja kaikille kiitokset tsemppauksesta lauantaina, olin kehästä tulon jälkeen pölmistynyt ja hetken pettynytkin, taisin jopa sanoa, että nyt lähdetään kotiin heti. Mutta se meni ohi onneksi samantien. Minulla on kuitenkin aivan upea koira, sanoi tuomari mitä hyvänsä .

Perjantaina pojille tuli koirakavereita kera Arjan kylään. Tarkoituksena mennä isommalla porukalla raviradalle kehää kiertämään. Aina ei kaikki mene kuitenkaan niinkuin suunnitellaan, tällä kertaa pääosan otti vatsatauti, mikä alkoi perjantai-iltana valkoisella tyttösellä tosi rajuna. Yön pimeinä tunteina ajelimme eläinlääkärin luo nesteyttämään tyttöä ja tuolloin teimme päätöksen, että näyttelyt meidän osalta on näytelty ainakin lauantain osalta.

Aamulla soitto Sarille ja pyyntö, että  voisiko hän esittää Kassun pojan, Empun, hänen ensinäyttelyssään. Ja hyvin esittikin, saihan poika erin. Siitä se lähtee .  Arjan kanssa keräilimme viinimarjoja aamupäivällä, mutta ennen puoltapäivää tuli uusi lähtö lääkäriin, tyttö oli menossa shokkiin. Onneksi nyt lääkäri oli tulossa Joensuuhun, joten matka ei ollut pitkä ja samalla voimme seurata kehiä eläinklinikan ikkunasta kun pikkukoiraa taas nesteytettiin ja lääkittiin. Tämän reissun jälkeen elämä alkoi selvästi voittaa ja jaksoi koiruli jo vähän ulkoillakin muiden kanssa pihalla ja pojille piti kovaa jöötä. Illan tunteina tehtiin vielä parvotesti ja kun se oli negatiivinen,alettiin suunnitella sunnuntain näyttelyyn menoa.

Kassun tulos oli pu2. Tyytyväisiä täytyy olla, koska turkki alkaa olla aika finaalissa. Kiitos Arja kun laitoit pojan. Kassun kanssa on nykyään kiva olla näyttelyissä, poika tietää kuinka siellä ollaan ja käyttäydytään, ainahan se ei ole ollut niin. Nyt sitten kasvatellaan taas kerran turkkia.

Tuomari oli pusutteleva ja Kassuhan taas ei ole, siitä tämä ilme

Pakollinen posetuskuva.

Kuvat: Sari Vatanen

Kassu tapasi kaksi tytärtään samalla, eipä tainnut tuntea omakseen, vaikka samalla pöydällä toisen kanssa kehään menoa odotteli . Minä pyrähdin toisen tytön kanssa kehässä ja hienostihan se menikin, kp ja rop-pentu. Toinen tyttönen oli kuin ilmetty isänsä pään osalta, mutta vielä hiukan ujo, kp arvoisesti kuitenkin esiintyi kehässä. Vaihdoin lennossa koiraa ja lähdin sitten viemään avoimessa esiintyvää poikaa, ei ensinkään helppo esitettävä ainakaan jos vertaa omaan sahapukkiin. Seuraavaksi vaihdoin Kassun piuhan päähän vieläkin vauhdikkaammin, kiitos Tommille joka toimitti pojan kammattuna (ei kuitenkaan tötterökampauksessa) kehän reunalle. Valioluokassa oli kolme koiraa ja me kipitettiin toiseksi. Pu-kehässä sitten juostiin ihan kunnolla, tuomari testasi meidän esittäjien ja koirien turnauskestävyyttä. Meiltä loppui kunto kesken ja sijoitus jäi saamatta. No onneksi Sarin Gimli pokkasi poikien voiton ja kruununa ollen rop.

Tämän jälkeen pyyhin vähän hikeä ja keskityin kampaamaan koiria, kantamaan serti-ruusukkeita pois kehästä , tuomaan koiria suurinpiirtein oikeaan aikaan kehän reunalle ja samalla seuraamaan muiden esiintymistä kehässä. Hauska päivä kaiken kaikkiaan vaikka kuuma olikin. Kiitos 2x Arja, Sari, Martta, Tommi, Inga, Pete ja Satu seurasta ja avusta siinä vaiheessa kun juoksin itse kehässä koirien kanssa.

Kassu odottaa kehään menoa.

Kassun tytär Martpu Söpö-Senni

Hauskaa oli.

Kuvat: Sari Vatanen

Martpu Suosikki-Signe

Kuva: Satu Muurikainen

Ja kierrettiinhän sitä kehää erin ja sa arvosta. Paras uros kehässä jäätiin toiseksi, mutta ei huonolle hävitty :)

Arvostelu oli: 4 y. Good lenght of head. Nice flat skull. Good muzzle. Dark eye that could be more oval. Good ears. Very good body proportions, but a bit soft topline. Very good bone and ribcage. Enough angulations in front good behind. Coat of good texture but a bit short. Enough undercoat. Moves well from the side and behind. Needs stronger elbows.

Kiitos Arjalle pojan viimeistelystä, Sarille matkaseurasta ja laittamisavusta, Miralle teltan lainasta ja Ingalle kuvista.

Tänään sitten olimme näyttelykoulutuksessa ja kivaa oli. Kouluttajaksi  alaosasto oli saanut ulkomuototuomari Marianne Holmin, uusia vinkkejä tuli roppakaupalla. Esimerkiksi kannattaa jättää se numeroa liian pieni jakkupuku kotiin ja reissuun olisi hyvä lähteä ajoissa, koira kyllä imee itseensä emännän hermoilun. Tuli mieleeni tammikuun reissu Kajaanin tamminäyttelyyn, olimme paikalla 15 minuuttia ennen Kassun kehään menoa. Jotain hyväähän siinä oli, enpähän kerennyt ainakaan jännittää.Kassu käyttäytyi rauhallisesti, ehkä vähän turhankin rauhallisesti. Vinkiksi tuli, että kannattaisi Kassua hiukan yrittää sytyttää, mutta pelko on siinä sitten se että menee liikaa kierroksille. Pitänee kokeilla jossakin .

Muutamiin näyttelyihin olemme Kassun kanssa ilmoittautuneet ihan omaksi iloksi eli jossakin kamut tavataan.

Niinkuin kuvista näkee niin kyllä Kassu aika Pelle on . Jalat ei meinaa maassa olla ja äänet kuuluu leikkiin.

Aamuyöstä kun Kassun kanssa lähdettiin lenkille, mietin kyllä hetken onko tässä järkeä???? Yöllä satanut noin 10 cm pakkaslunta, mikä pölysi hyvin. No föönättiin jalkakarvat ja parta kuitenkin ja lähdettiin matkaan. Kello oli vajaa viisi kun laitoin Skodan tulille  ja rupesin keräämään porukkaa kokoon, ensin Eija ja Eetu, sitten Satu ja viimeisenä mutta ei vähäisempänä Sarin Bonus.

Tiet oli auraamatta alkumatkasta noin 50 km ja välillä mentiin kuin usvassa. Loppumatkasta juututtiin vielä aura-auton perään ja matka taittui 60 km/h, kellokin rienti kovaa vauhtia eteenpäin. Kehä oli alkamassa klo 9.00, mutta me kerettiin kuitenkin. Eipähän tarvinnut jännittää etukäteen.

Arvostelu oli hyvä:

Excellent head. Correct bite. Good pigmentation. Well placed dark eyes. Good skull. Good ear set. Good neck. Strong topline. Correct tailset. Good substance & body. Good depth of body. Good bone & feet. Moves well. A bit soft coat.

Tästä on hyvä lähteä karvaa kasvattamaan .

Paluumatka oli huomattavasti kivempi, valoisaa ja tiet aurattu. Ja onneksi vain muutama "naapuriautoilija" omilla liikennesäännöillä edellä.

Kiitos kamuille kun lähditte mukaan, yksin jos olisi pitänyt lähteä, niin luultavasti olisi reissu jäänyt tekemättä.

Ja loppumatka tultiin tietä pitkin rinnakkain kuin köyhän talon porsaat, vai tuliko ne peräkkäin?